Digitaalinen posterinäyttely työterveyshuollon tutkimukselle, kehittämiselle, koulutukselle ja hyville käytännöille. Digitaaliset posterit ovat esillä seminaarin taukojen aikana.
Abstraktit ja posterit
Tuomas Majuri (1,2,3) · Iiro Nerg (4) · Sanna Huikari (4) · Ina Rissanen (1,2,5) · Erika Jääskeläinen (1,2,3) · Jouko Miettunen (1,2) · Marko Korhonen (4). Skitsofrenian ja muiden psykoosien tuottavuuskustannukset: Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Productivity costs of schizophrenia spectrum and other psychotic disorders by friction cost and human capital methods: the Northern Finland Birth Cohort 1966 1.
(1) Research Unit of Population Health, University of Oulu, Oulu, Finland (2) Medical Research Center Oulu, Oulu University Hospital and University of Oulu, Oulu, Finland (3) Department of Psychiatry, Oulu University Hospital, Oulu, Finland (4) Department of Economics, Accounting and Finance, University of Oulu, Oulu, Finland (5) Julius Center for Health Sciences and Primary Care, University Medical Center Utrecht and Utrecht University, Utrecht, the Netherlands.
Purpose
Psychotic disorders are associated with substantial productivity costs; however no previous studies have compared these between schizophrenia spectrum (SSD) and other psychotic disorders (OP). The human capital method (HCM) and the friction cost method (FCM) are the two most common approaches to assess productivity costs. The HCM focuses on employees’ perspectives on the costs, whereas the FCM demonstrates employers’ perspectives. Studies comparing these methods when estimating the productivity costs of psychoses are lacking.
Methods
Utilizing the Northern Finland Birth Cohort 1966 with linkages to national registers, we compared the adjusted productivity costs of SSD (n=216) and OP (n=217). The productivity costs were estimated from ages 18 to 53 including projections to statutory retirement age using the FCM and HCM.
Results
When estimated via the HCM, productivity losses were higher for SSD (€193,940) than for OP (€163,080). However, when assessed using the FCM, costs were significantly lower for SSD (€2,720) than for OP (€4,430). Productivity costs varied by sex and various clinical and occupational factors.
Conclusion
This study highlights how productivity costs vary by psychosis diagnosis. These differences should be noted when planning interventions. The low FCM estimates indicate the need of interventions before or during the early phases of psychoses. From a societal perspective, interventions are needed, particularly for those with highest HCM productivity losses, such as males with SSD. Besides psychiatric services, the roles of social services, employment agencies and occupational health care should be considered when helping individuals with psychoses to working life.
Maarit Malin, Minna Majuri, Anne Lamminpää, Kari Reijula. Occupational health helps employees to succeed quitting smoking.
Helsinki University, Faculty of Medicine, Clinicum, Department of Public Health
Introduction
Tobacco use remains the greatest preventable cause of diseases worldwide. Behavioral and lifestyle-related choices influence health outcomes and work ability. Occupational health (OH) professionals need skills, knowledge, motivation and interprofessional collaboration (IPC) besides organizational support to contribute employers and employees smoking cessation treatment and support (SCTS). Our aim was to assess these elements and test the app based on Self-Determination Theory (SDT), which we had developed.
Methods
We used multiple methods using both quantitative and qualitative study. We evaluated OH professionals’ attitude, knowledge, motivation and the interprofessional collaboration related to SCTS. We collected data through an online survey completed by a cross-sectional sample of OH physicians (n = 182), OH nurses (n = 296), and OH physiotherapists (n = 96). We surveyed Finnish mCessations and recognized a deficiency in that they were not based on the theoretical background. We focused on co-developing a gamified app based on SDT. The app stimulates autonomous motivation, and it was assessed using co-design method. We tested the app features on co-design workshop and the workshop material was analysed SDT-theory based content analysis.
Results
All OH professionals had a positive attitude toward offering SCTS and they were highly motivated to further training, but OH physiotherapists were an unused resource in SCTS. IPC between OH physicians, nurses, and physiotherapists, in SCTS was unorganized. IPC in SCTS worked most fluently in in-house OHS. The qualitative content analysis is not published but preliminary results show the obvious need to use SDT in practice.
Discussion
OHS should utilize all OHS professionals’ resource in SCTS, including physiotherapists. In-house OHS had the best opportunities for implementing interprofessional SCTS although it is a diminishing form of OHS. One key element is more systematic and effective collaboration between employers and OH service providers.
Conclusion
An effective collaboration in SCTS between OH and employers requires a structured theory based smoking cessation model in OH, competent OH professionals and proper tools in practice. IPC is key to providing the best patient care. SDT should be more familiar among all OH professionals when carrying out SCTS and in other lifestyle related interventions.
Elina Tulenheimo-Eklund (1), Maria Hirvonen (1), Annu Haapakangas (1), Kari Reijula (2). Miten työntekijöiden kokemukset toimistotyötiloista ovat yhteydessä itsearvioituun palautumiseen ja työkykyyn?
(1) Työterveyslaitos (2) Helsingin yliopisto
Johdanto
Toimistotilat tietotyössä ovat murroksessa monipaikkaisen hybridityön yleistyessä. Tutkimustieto tilaratkaisujen ja erityisesti monitilatoimistojen yhteydestä työntekijöiden hyvinvointiin ja työkykyyn on puutteellista. Moderneissa avoimissa tilaratkaisuissa työntekijät tyypillisesti raportoivat häiriötekijöitä. Uutta tutkimusta tarvitaan, jotta tilankäyttäjien hyvinvointi voidaan huomioida.
Tavoite
Tavoitteena oli selvittää, ovatko työntekijöiden kokemukset työtiloista yhteydessä itsearvioituun työkykyyn ja palautumiseen. Tutkimus on osa hanketta, jossa selvitetään toimistotilojen, etätyön, sairauspoissaolojen ja työhyvinvoinnin yhteyksiä.
Aineisto ja menetelmät
Sähköinen kysely toteutettiin syksyllä 2022 viidessä organisaatiossa (vastausprosentit 31-73%, N=1602 vastaajat, joilta tiedossa ikä, sukupuoli, esihenkilöasema). Havainnoidut työtilat olivat enimmäkseen monitilatoimistoja, ja lisäksi oli 1–4 hengen huonetoimistoja, avotoimistoja ja joitakin erikoistiloja. Etätyö oli yleistä. Tyytyväisyyttä työympäristöön työpaikalla arvioitiin yhdellä kysymyksellä asteikolla ”1 erittäin tyytymätön – 7 erittäin tyytyväinen”. Koettua työrauhaa (häiriöt ja keskittyminen työpaikalla) kysyttiin kolmella väittämällä (asteikko 1 vahvasti eri mieltä – 7 vahvasti samaa mieltä), joista muodostettiin summamuuttuja. Vastaajat arvioivat palautumistaan työpäivästä yhdellä kysymyksellä asteikolla ”0 en ollenkaan – 10 täysin” ja työkykyään kysymyksellä työkykypistemäärästä asteikolla 0–10. Työtilakokemusten yhteyksiä palautumiseen ja työkykypistemäärään analysoitiin yleisellä lineaarisella mallilla (glm) Stata18-ohjelmalla. Ikä, sukupuoli ja esihenkilöasema vakioitiin. Työrauhaan liittyvä summamuuttuja luokiteltiin neljään luokkaan jakauman kvartaaleina. Palautumisen ja työkyvyn reunakeskiarvot, 95% luottamusvälit ja p-arvot luokissa laskettiin käyttäen vertailuarvona matalinta luokkaa työympäristötyytyväisyydessä ja työrauhassa.
Tulokset
Myönteiset arviot työtiloista olivat yleisempiä kuin kielteiset, työympäristötyytyväisyyden keskiarvo oli 4,69(SD 1.66) ja koetun työrauhan 4,31(SD 1,50) asteikoilla 1–7. Tilastollisten analyysien perusteella kokemukset työtiloista olivat yhteydessä itsearvioituun työkykyyn ja palautumiseen. Palautumisen reunakeskiarvo oli työympäristötyytyväisyyden heikoimmassa luokassa 5.99 ja tyytyväisimmässä luokassa 7.53, (p<0,05 luokissa 5–7). Työkykypistemäärän reunakeskiarvo oli heikoimman työympäristötyytyväisyyden luokassa 7.49 ja tyytyväisimmässä 8.51 (p<0,05 luokissa 5–7). Koetun työrauhan heikoimmassa neljänneksessä palautumisen reunakeskiarvo oli 6.03 ja myönteisimmässä 7.49 (p<0,05 luokissa 2–4) ja työkykypistemäärän reunakeskiarvo oli heikoimmassa neljänneksessä 7,51 ja myönteisimmässä 8,43 (p<0,05 luokissa 2–4).
Johtopäätökset
Tilankäyttäjien myönteiset kokemukset työtiloista ovat yhteydessä hyvään itsearvioituun työkykyyn ja palautumiseen. Poikkileikkaavan aineiston perusteella ei voida päätellä syy-seuraussuhdetta. Koetut ongelmat työtiloissa saattavat heikentää työkykyä ja palautumista. Toisaalta työkyvyn haasteet tai palautumisen ongelmat saattavat vaikeuttaa työskentelyä esimerkiksi avoimissa toimistoratkaisuissa. Koettuja haittoja, kuten työskentelyä haittaavia häiriöitä, voidaan ehkäistä hyvällä tilasuunnittelulla työn ja työntekijöiden tarpeet huomioiden. Työterveyden asiantuntijuus organisaation tukena on tärkeää tilamuutoksissa työntekijöiden työkyvyn tukemiseksi ja terveydellisen merkityksen arvioimiseksi.
Aki Vuokko, Hanna Keränen, Sanna Selinheimo, Pirjo Korenius, Kristiina Kulha ja
Pirjo Juvonen-Posti. Näin tuet työkyvyn tuen toimintamallin käyttöönottoa työpaikan sisäilmatilanteissa.
Työterveyslaitos
Tausta
Työpaikalla tulee olla ennalta sovitut työkyvyn tuen toimintamallit, joilla tuetaan työntekijöiden työkykyä ja mahdollistetaan työssä jatkaminen. Työterveyslaitoksen Työkyvyn tuki sisäilmatilanteissa -toimintamalli (2021) on tuonut esille työntekijän ja työyhteisön työkyvyn tuen prosessin rakennukseen liittyvän ratkaisuprosessin rinnalla. Toimintamallin tavoitteena on muuttaa työpaikan toimintaa siten, että työkykyä tuetaan sisäilmatilanteissa varhaisista vaiheista lähtien. Toimintamallin käyttöönottoa työpaikoilla edistettiin jatkohankkeessa (2022–2023), tavoitteena tukea käyttöönottoa suosituksin.
Menetelmät
Hankkeeseen osallistui kolme työpaikkaorganisaatiota turvallisuus, varhaiskasvatus ja opetus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimialoilta. Osallistuminen edellytti aktiivista kehittämistyötä organisaatioissa. Yhteistyöskentely tapahtui seitsemässä työpajassa, joissa hyödynnettiin työkaluja kunkin mukana olleen organisaation asettaman muutostavoitteen toimeenpanon suunnittelun, juurruttamisen ja vuorovaikutuksen tueksi.
Tulokset suosituksiksi
Työkyvyn tuki sisäilmatilanteissa -toimintamalli on sovitettavissa kunkin työpaikan omiin käytäntöihin. Toimintamallin käyttöönottoa työpaikalla tukevat:
- Toiminnan muutoksen suunnittelemiseksi valitaan työpari tai tiimi, jolla on osaamista sisäilma-asioista ja työkyvyn tukemisesta.
- Muutostavoite on työpaikan tarpeiden ja tavoitteiden mukainen, konkreettinen ja toteutettavissa.
- Muutoksen suunnittelussa ja sitä juurruttaessa hyödynnetään tarkistuslistoja.
Työkyvyn tukeminen on moniulotteinen ilmiö. Sisäympäristössä koettuihin haittoihin ja työkykyyn vaikuttavat monet eri asiat. Lisäksi työkyvyn tuki usein vaatii eri toimijoiden yhteistyötä.
- Työpaikan ja terveydenhuollon toimijat tarvitsevatkin tietoa näistä asioista.
- Sisäilmatilanteissa työkyvyn tuki vaikeutuu, jos tilannetta tarkastellaan liian kapeasti, esimerkiksi rakennuskeskeisesti tai keskittyen sairastumisen riskiin ja oireiluun tai tukea ei tarjota varhain työyhteisöille ja yksilöille.
- Tilanteisiin voi liittyä luottamuspulaa ja kielteisen sosiaalisen leimautumisen riskiä.
Keskeiset toimijat ja heidän roolinsa on tunnistettava. Esihenkilö ja henkilöstöhallinto vastaavat työkyvyn tuesta ja sen koordinoinnista työpaikalla, kun taas työpaikan sisäilmaryhmä keskittyy rakennuksen sisäilmaongelman ratkaisuun. - Uusia yhteistyörakenteita eri toimijoiden välille voidaan tarvita.
Avoin, kohdennettu ja vuorovaikutteinen viestintä parantaa sisäilmatilanteissa työkyvyn tuen toimeenpanon onnistumisen mahdollisuuksia. Muutokseen liittyvät asiat voivat sisältyä jo toimijoiden rooleihin, kuten esihenkilöiden tehtäviin varhaisen puuttumisen ja työkyvyn tuen osalta. Toisaalta esihenkilöiden osaaminen sisäilma- ja työkykyasioista voi vaihdella, samoin taito kohdata ja vastaanottaa työntekijöiden huolia sisäilmatilanteissa.
Toimintamallin käyttöönoton saavuttamiseksi työpaikalla, muutostavoitteen mukaisen toiminnan pilotointi kannattaa suunnitella ja valita huolellisesti, ottaen huomioon työpaikan muu toimintaympäristö.
Lisätietoa ja työkaluja: ttl.fi/tyokykysisailmatilanteissa.
Työkyvyn tuen malli on tehty osana Kansallista sisäilma- ja terveys -ohjelmaa.
Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston työryhmä. Työterveyshuollon virtuaaliyliopiston juhlavuoden avainluvut.
Vuonna 2023 juhlimme virtuaaliyliopiston 20-vuotista taivalta. Juhlavuoden avainlukuihin nostamme työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen tärkeitä lukuja: erikoistujien, kouluttajien ja koulutuspaikkojen määrän sekä koulutuksia koskevat luvut vuodelta 2023.
Tänä päivänä Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto (TTHVYO) tarjoaa ympäristön, jossa yliopistot voivat tarjota koulutusta ja tietoa työterveyshuoltoon erikoistuville lääkäreille ja heidän kouluttajalääkäreilleen sekä mahdollisuuden verkostoitua ja kehittää koulutusta. Koordinaatiosta vastaa Helsingin yliopisto, toimintaa rahoittaa STM ja kaikki työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta järjestävää viisi yliopistoa ovat mukana tuottamassa erikoislääkärikoulutuksen teoriakoulutusta, ohjausta ja neuvontaa. Juhlavuotena toimme esille visuaalisesti yhteistä saavutusta ja kutsuimme virtuaaliyliopiston tekijöitä ja toimijoita kertomaan virtuaaliyliopiston rakentumisesta ja hyvistä käytännöistä mm. valtakunnallisessa seminaarissa Tampereella ja virtuaaliyliopiston juhlavuoden blogiteksteinä.
Vakiintunutta yhteistyötä työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen verkostossa ovat yhteinen koordinaatiotyöskentely, yliopistojen muodostamat erilliset työryhmät, yhteiskoulutukset uusille erikoistujille ja kouluttajalääkäreille sekä vuosittainen valtakunnallinen seminaari. Tiedotamme yhdessä virtuaaliyliopiston omilla verkkosivuilla ja sosiaalisen median palveluissa. Viime vuosina tehtävää on ollut runsaasti erityisesti koulutuksen siirtymisessä osaamisperustaisemmaksi ja ELSA-palvelun käyttöönoton tukemisessa.
Monipuolinen kurssitarjonta
Työterveyshuollon virtuaaliyliopisto tarjoaa laajan valikoiman kursseja työterveyshuollon erikoislääkärikoulutuksen keskeisimmistä aihealueista. Kurssialueet sijaitsevat korkeakoulujen yhteisessä verkko-oppimisympäristössä DigiCampuksella. Koulutuksia päivitetään säännöllisesti, jotta ne tarjoavat ajantasaista tietoa ja opetussisältöä erikoistujille ja kouluttajille. Koulutuksista saatuja palautteita seurataan aktiivisesti ja niitä hyödynnetään koulutusten suunnittelussa.
Erikoistujat tarvitsevat koulutukseensa 200 teoriakoulutuksen tuntia, joista vähintään 60 tuntia tulee olla virtuaaliyliopiston eli yliopistojen tarjoamaa koulutusta. Virtuaaliyliopisto tarjosi vuonna 2023 yhteensä lähes 400 tunnin verran teoriakoulutuksen tunteja. Näistä tunneista itseopiskelukursseista oli saatavilla kaikkiaan 158 tuntia. Koulutustarjonnassa oli vuonna 2023 tarjolla kaikkiaan 67 kurssia, joista itseopiskeluun tarkoitettuja kursseja oli 47 kpl. Ohjattuihin koulutuksiin kirjattiin vuodelta kaikkiaan 645 osallistujaa. Itseopiskelukursseilta otettiin todistuksia suorittamisesta yhteensä 561 kertaa. Itseopiskelukursseissa sekä tarjonta että suoritusmäärät ovat olleet kasvussa kuluneen kolmen vuoden aikana. Näiden lukujen lisäksi tulevat kouluttajakoulutuksen osallistujat, vuonna 2023 yhteensä lähes 300 seitsemässä koulutuksessa. Koulutuksiin osallistumisen lisäksi erikoistujat ja kouluttajat ovat olleet mukana yliopistojen koulutuspaikkayhteistyöhön kuuluvissa alueellisissa tapaamisissa.
Ruotsalainen Elina, Karjalainen Pilvi (1) & Antila Asta (2). Ohjaaminen työterveyslääkärin työssä – Ohjaustaitojen kurssi erikoistuville lääkäreille.
(1) Itä-Suomen yliopisto (2) Helsingin yliopisto
Erikoislääkärikoulutusta koskevan asetuksen (55/2020) mukaan erikoistuvan lääkärin on saatava koulutuksensa aikana valmiudet muun muassa oppimisen ohjaamiseen ja osaamisen arviointiin työyhteisössään (1). Toteutimme työterveyshuoltoon erikoistuville lääkäreille ja heidän kouluttajilleen ohjausta koskevan kyselytutkimuksen osana Itä-Suomen yliopiston hanketta, jossa selvitettiin korkeakoulutettujen ammattilaisten ohjausosaamista. Tutkimuksessa tuli esille, että ohjaustaitoja tarvitaan työterveyslääkärin työssä hyvin laaja-alaisesti. Kuitenkin vain osa vastanneista koki saaneensa valmiuksia ohjaamiseen erikoislääkärikoulutuksen aikana. (2)
Työterveyslääkäri ohjaa asiakastaan hyvin monenlaisissa tilanteissa, kuten lääkityksiin ja hoitotoimiin, terveystottumusten käytäntöihin tai työelämän vaihtoehtoihin liittyvissä ratkaisuissa. Ohjaaminen on neuvojen antamista laaja-alaisempi toiminta- ja lähestymistapa, jossa asiakkaan rooli on keskeinen, ja ratkaisuja etsitään yhdessä hänen tilanteeseensa soveltaen. Asiakastyössä kaikki onnistuneet kohtaamiset edellyttävät ohjaustaitoja. (3) Toimiva moniammatillinen yhteistyö on edellytys vaikuttavalle työterveystoiminnalle, ja sille on myös lakisääteiset perusteet. Jo erikoistuva lääkäri pääsee miettimään sekä moniammatillisen toiminnan että työterveysyhteistyön edistämistä. Ohjausvuorovaikutuksen taidoista on näissä tilanteissa hyötyä (4,5).
Ohjausosaamisen hankkeen ja sen työterveyshuollon erikoislääkärikoulutusta koskevien tutkimustulosten pohjalta rakennetaan erikoistuville lääkäreille tarkoitettu verkkokurssi Työterveyshuollon virtuaaliyliopistoon. Kurssin suorittamisen jälkeen erikoistuja hahmottaa, missä ohjausosaamista työterveyslääkärin työssä tarvitaan. Kurssilla opitaan tuntemaan työssä ohjaamisen näkökulmia ja soveltamaan niitä lääkärin työhön. Tavoitteena on myös, että erikoistuja ymmärtää ohjausosaamisen merkityksen ja sen kehittämisen tärkeyden osana työtään. Erikoistuvien lääkärien lisäksi kurssialuetta voivat hyödyntää myös kouluttajalääkärit. Kurssi valmistuu ja sen ohjattu pilottikurssi toteutetaan vuonna 2024.
- Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen tavoitteet: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta sekä yleislääketieteen erityiskoulutuksesta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen muuttamisesta 30.1.2020. www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200055
- Vehviläinen, S., Enroos, R., Jokinen, A., Juvonen, T., Karjalainen, P., Nuutinen, U., Oksanen, T., Ruotsalainen, E., Rytkönen, M. (2024). Ohjausosaaminen ja ammatillinen toimijuus. Miten työssä opitaan oppimisen ohjaajaksi. Loppuraportti. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology, 25.
- Absetz, P. (2022). Terveyden edistäminen terveydenhuollon asiakas- ja potilaskohtaamisissa. Teoksessa K. Patja, P. Absetz & P. Rautava (toim.), Terveyden edistäminen (s. 325–330). Helsinki: Duodecim.
- Vehviläinen, S. (2020). Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.
- Onnismaa, J. Aikuisten ohjaus. Ohjaus työelämässä. (2021). Teoksessa J. Onnismaa, Ohjaus- ja neuvontatyö – aikaa, huomiota ja kunnioitusta. Kolmas, uudistettu laitos. Helsinki: Gaudeamus.
Pohjois-Suomen Työterveyslääkärit ry (Postly) – Pohjoissuomalaisten työterveyslääkärien oma yhdistys
Kehity kouluttajana ja muut kouluttajakoulutukset Työterveyshuollon virtuaaliyliopistossa
Työterveyshuollon kouluttajalääkärit ovat tärkeä voimavara erikoistuvien lääkärien työssäoppimisen tukena. Kouluttajalääkärillä on erilaisia ohjaustehtävän tuomia rooleja, kuten roolimallina toimiminen, osaamisen arviointi yhdessä erikoistujan kanssa, koulutuksen suunnittelu ja kehittäminen omassa toimipaikassaan.
Työterveyshuollon kouluttajalääkäriksi pääsee hakemalla kouluttajaoikeutta oman yliopiston alueelta. Kouluttajaoikeuden saamiseksi työterveyshuollon erikoislääkärin tulee suorittaa hyväksytysti DigiCampuksen oppimisalustalta löytyvä Kouluttajalääkärin starttikurssi. Työterveyshuollon oma yliopistoverkosto tarjoaa ohjausosaamisen tueksi myös muita kouluttajakoulutuksia. Kouluttajalääkärin tulee ylläpitää kouluttajan valmiuksiaan osallistumalla yliopiston järjestämään pedagogiseen tai muuhun kouluttajakoulutukseen vuosittain.
Kehity kouluttajana koulutus on vuosittain järjestettävä ohjausosaamisen perusperiaatteisiin pureutuva intensiivikoulutus, jossa työskennellään työpajatyyppisesti verkkotapaamisissa sekä tehdään omaan ohjaustyöhön suunnattuja tehtäviä. Käytössä on oma kurssialue DigiCampuksen oppimisalustalla. Koulutuksessa käsitellään aikuisen oppimiseen, ohjaukseen sekä osaamisen arviointiin liittyviä teemoja sekä tullaan tutuksi koulutusjärjestelmän ja siihen liittyvien pedagogisten käsitteiden kanssa. Koulutukseen osallistuneet kouluttajalääkärit ovat palautteissaan usein esittäneet suosituksen, että kaikkien kouluttajalääkäreiden olisi hyvä käydä tämä koulutus ymmärtääkseen paremmin pätevyyteen tähtäävän ja tavoitteellisen työssä oppimisen tukemista sekä osaamisen arvioinnin toteuttamista. Koulutuksen laajuudeksi on hahmoteltu kolmea (3) opintopistettä, joka laajuudeltaan vastaa noin 80 työtuntia. Osana erikoislääkärikoulutuksen uudistusta myös muilla erikoisaloilla kehitetään parhaillaan vastaavan laajuisia ohjaajien pedagogisia koulutuksia. Osalla erikoisaloista näillä koulutuksilla on jo omat vakiintuneet käytäntönsä.
Kouluttajalääkäreille on tarjolla vaihtuvin teemoin pedagogisia iltapäiviä, jotka ovat etätoteutuksin järjestettyjä lyhytkoulutuksia. Lisäksi joka vuosi pidetään Lukuvuoden avajaiset, joiden järjestelystä yliopistot vastaavat vuorotellen. Kaikki kouluttajakoulutukset ovat valtakunnallisia ja niihin ovat tervetulleita kaikkien yliopistojen kouluttajalääkärit.