Työterveyshuollon sairaanhoidon suurkuluttajat – kuka jatkaa suurkuluttajana?
Tiia Reho1,2, Salla Atkins1, Nina Talola1, Markku Sumanen1, Mervi Viljamaa2, Jukka Uitti1
1 Tampereen yliopisto, Lääketieteen tiedekunta; 2 Pihlajalinna Työterveys
Terveyspalveluiden suurkulutus ja on merkittävä ilmiö, koska pieni osa terveyspalveluiden käyttäjistä käyttää huomattavan osan resursseista sekä rahassa että käynneissä mitattuna. Kansainvälisesti palveluiden runsas käyttö yhdistetään usein monisairauteen, heikkoon koettuun terveyteen ja sekä fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä paljon palveluita käyttävistä on julkaistu yksi poikkileikkaustutkimus, jossa palveluiden runsas käyttö on yhteydessä erityisesti tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin sekä mielenterveyden häiriöihin, yrityskokoon sekä tiettyihin toimialoihin. Kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu vain osan suurkuluttajista jatkavan palveluiden runsasta käyttöä vuodesta toiseen ja valtaosan käyttö vähenee takaisin normaalitasolle itsestään. Aiemmissa tutkimuksissa erityisesti moniongelmaisuus ja samanaikaiset psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaaliset ongelmat yhdistyvät suurkulutuksen jatkumiseen.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia pitkäkestoiseen suurkuluttajuuteen liittyviä tekijöitä työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä. Aineistona käytettiin Pihlajalinna Työterveyden käyntitietoja vuosilat 2014 – 2016. Aineisto rajattiin 18 – 68 –vuotiaisiin ja ainakin kerran tutkimusvuosina asioineisiin. Myös vain lakisääteisen työterveyshuoltosopimuksen omaavat suljettiin pois. Rajausten jälkeen tutkimusaineistossa oli 66 831 potilasta. Suurkuluttajat määriteltiin kunakin vuonna eniten palveluita käyttäneiksi 10 %:ksi. Yhden vuoden suurkuluttajat (1yFA), kahden vuoden suurkuluttajat (2yFA) ja pysyvät suurkuluttajat (pFA l. persistant FA) jaoteltiin sen mukaan kuinka monena vuonna potilas oli ollut palveluita eniten käyttäneen 10 % joukossa. Eri suurkuluttajaryhmät kuvattiin iän, sukupuolen, toimialan, yrityksen koon ja diagnoosikoodien perusteella. Logistisessa regressiossa tutkittiin eri työterveyshuollon asiantuntijoilla käyntien sekä diagnoosien yhteyttä palveluiden käytön jatkumiseen runsaana.
Joka viides suurkuluttaja jatkoi palveluiden runsasta käyttöä 3 peräkkäisenä vuonna. Nämä 592 pysyvää suurkuluttajaa (0,9 % tutkimusaineistosta) tekivät yhteensä liki 24 000 käyntiä kolmen vuoden aikana. Pitkäkestoinen palveluiden runsas käyttö oli erityisesti yhteydessä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin. Lisäksi hermoston ja hengityselinten sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt olivat yhteydessä suurkuluttajuuden jatkumiseen. Pysyvissä suurkuluttajissa oli enemmän naisia ja suurissa ja keskisuurissa yrityksissä työskenteleviä.
Työterveyshuollon sairaanhoidon kentässä pysyvä suurkuluttajuus en erityisesti yhteydessä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksiin ja yhteys korostui tässä kontekstissa enemmän kuin aiemmissa tutkimuksissa perusterveydenhuollossa. Tämä voi johtua näiden sairauksien yhteydestä työhön tai siihen, että ne erityisesti rajoittavat työkykyä. Erityisesti työterveyshuollon kentässä tulisi pohtia tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista kärsivien suurkuluttajien tunnistamista ja heidän hoidon ja kuntoutuksen tarpeen arviota moniammatillisesti.